Kukkahoroskooppi

Ohdake 7.1. – 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit. Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta ja monet karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja “piikikkyyden” vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera, tunnollinen ja usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista. Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei edes halua miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.

Lumme 4.2. – 1.3.

Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee muutoksia ja jännitystä. Jos vesi “lammessa” ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä roihu.

Horsma 2.3. – 4.4.

Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan on. Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi. Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan vartensa avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan tai paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen kasvupaikkoja, metsien palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat myös tulisesta luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yht’äkkiä roihahtaa ja syttyä kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun ruusu? Ehkä, ehkä ei. Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen vaatimattomuuteen ja itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Horsma tietää arvonsa, tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa seuraukset muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi. Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.

Leskenlehti 5.4. – 2.5.

Leskenlehti on vaatimaton ja itse asiassa varsin mitättömän näköinen kukka. Kuitenkin kaikki huomaavat sen. Samoin on leskenlehti-ihmisten laita, he säteilevät hyvää tuulta ja ilahduttavat läsnäolollaan muita. He tuntevat hyvin itsensä, hyväksyvät virheensä ja ovat siksi muiden mielestä välillä hätkähdyttävänkin avoimia kertoessaan itsestään. Leskenlehti ei pelkää olla seuran keskipisteenä ja on muutenkin mielellään esillä. Leskenlehti-ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä saa nopeasti hyvän, luotettavan ystävän. Rönsyilevä ja utelias luonne esiintymishalun yhteydessä johtaa kuitenkin siihen, etteivät kaikki pidä leskenlehdestä. Siksi leskenlehti viihtyy parhaiten kaltaistensa joukossa. Lyhytjänteisyys ja pintapuolisuus ovat leskenlehdelle ominaisia piirteitä ja siksi hän nauttii töistä, joista tulee nopeasti valmista ja joiden tulokset näkyvät kunnolla. Kärsivällisyys on hyve, jota leskenlehden on opeteltava koko elämänsä. Leskenlehdellä on kaksi lähes kokonaan toisistaan poikkeavaa elämää. Alkuvaiheessa (kukkiessaan) se on sirkeä ja näkyvä. Aikuistuessaan leskenlehtipersoona tekee saman kuin nimikkokasvinsakin; vaihtaa luonnetta. Leskenlehti kasvattaa valtavat tummanvihreät lehdet. Leskenlehti-ihminen saattaa aloittaa aikuisiässä uudelleen opinnot, vaihtaa ammattia, muuttaa asumaan maalle tai muuten “vetäytyä” omien suojalehtiensä varjoon. Jos leskenlehti solmii avioliiton nuorena, toimii se parhaiten toisen leskenlehti-ihmisen kanssa. Yhdessä kasvaminen ja muuttuminen lujittaa liittoa vuosien mittaan.

Vanamo 3.5. – 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa – eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

Voikukka 7.6. – 10.7.

Voimakastahtoinen voikukka jakaa kanssaihmiset kahteen leiriin; voikukkapersoonaa joko rakastetaan tai inhotaan. Huomaamattomaksi tai harmittomaksi häntä ei sano kukaan. Komea, kirkkaana loistava voikukka on kernaasti keskipisteenä, missä ikinä onkin. Ja voikukkahan on: yhtenä hetkenä hän valloittaa muilta tilaa täällä, seuraavassa hetkessä huomio kiinnittyy voikukkaan toisaalla. Seinäruusuksi voikukka ei alistu, vaikka moni kernaasti syrjäyttäisi yksinvaltiaan elkeillään vihamiehiä keräävän voikukan. Loistonsa alla voikukallakin on heikot kohtansa. Sisimmässään hän pahoittaa mielensä herkästi, mutta nostaa päänsä kohti aurinkoa sitkeytensä avulla. Sitkeys on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous: voikukkaihmisen on tiedostettava, että moni tulkitsee sitkeyden ylimielisyydeksi. Pienelle ystäväpiirilleen voikukka on luotettava lähimmäinen. Siinä missä voikukkakasviin voi turvautua niin nälässä, janossa kuin moninaisessa vaivassakin, on voikukkaihminenkin valmis antamaan kaikkensa auttaakseen ystäviään. Voikukan elämänkumppaniksi ei sovi toinen voikukka: suhde toimii kuumana viha-rakkaus -suhteena, mutta pidemmän päälle tilasta parrasvaloissa tulee liian suuri taistelu. Voikukan rinnalle voi jäädä vain huumorintajuinen ja sopeutuvainen elämänkumppani.

Keto-orvokki 11.7. – 8.8.

Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suvussaan. Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän tarvitsee ennenkaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa mutkin viihtymään. Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet-ruokia. Teekupin ääressä hänen luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.

Kurjenkello 9.8. – 4.9.

Huomiotaherättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa “kimpussa” mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla… Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka ei koko ajan kurkottele maailman tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine “kalkattavine” kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.

Suopursu 5.9. – 7.10.

Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan.Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

Peltolemmikki 8.10. – 12.11.

Vaatimaton olemuksesi kätkee salattua suloa. Nuoruutesi nupussa saatat tuntea itsesi punastelevaksi seinäkukaksi, mutta jo varhain kukintosi kypsyy ihanaan sineensä. Et oikein osaa valita elämänuraasi, vaan hajotat itseäsi moneen suuntaan. Onnistut kuitenkin pitämään rönsyilyn hallinnassa ja lopulta monet mielenkiinnon kohteesi osoittautuvat hyvin hedelmällisiksi. Sinua pidetään hieman epävarmana ja mitättömänä, mutta ken sinuun tutustuu, hurmaantuu lempeään sineesi. Hiljaisuutesi rakentaa ympärillesi salaperäisyyden verhon. Viihdyt kuitenkin mainiosti ihmisten lähellä, vaikka et seurueen keskipisteenä. Pidät maaseudun rauhasta ja kuljeksit mielelläsi tutuilla pelloilla ja kallioilla. Yllättävä menestyksesi saattaa aiheuttaa kateutta ja sinuun liitetään tarinoita, synkkää draamaakin. Kuiskitaan, että neidolleen kukkiasi poiminut nuorukainen horjahti vuoksesi virtaan ja huusi ennen hukkumistaan: älä unohda minua. Tämä nimesi tunnetaan monilla kielillä. Lähipiirissäsi sinusta ollaan monta mieltä, riippuen siitä kuka puhuu: ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka. Itse et tunne olevasi kovinkaan kohtalokas, pidät niin onnesi kuin murheesikin omanasi. Suuripiirteisenä luonteena et piittaa puheista. Sukunäkö on teillä perinteisesti vahva piirre ja itse tiedät, että onneton tarina liittyy rannalla asuvaan serkkuusi Luhtalemmikkiin. Sinua huvittaa, että harva tietää todellisen taustasi. Sen, että tieteellinen nimesi merkitsee hiiren korvaa. Hoida itseäsi, niin säilytät kukkeutesi pitkään. Pystyt tuottamaan kukkia koko kasvukautesi ja herätät ihastusta vielä kypsälläkin iällä. Vartesi on kovin hento, pidä huoli selkäsi kunnosta.

Siankärsämö 13.11. – 8.12.

Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile ulkonäöllään, mutta hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta. Siankärsämössä on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun. Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi vahvistaa myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen vaatii vielä paljon työtä.

Kanerva 9.12. – 6.1.

Ensivaikutelma kanerva-ihmisestä voi olla kuiva ja nuiva. Tarkempi tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättävän rönsyilevän ja rehevän tyypin. Kanervan elämänkaari on harvoin suoraviivainen ja tavanomainen. Elämä koettelee, mutta kanerva kuuluu niihin, joiden voima ilmenee muille usein vasta vastoinkäymisissä. Hän on selviytyjä ja nousee aina jaloilleen sitkeytensä ansiosta. Hänellä on myös riittävästi itsetuntoa nöyrtymiseen ja joustamiseen tarvittaessa. Kanerva valikoi tarkasti seuransa ja viihtyy huomattavan hyvin kaltaistensa parissa sekä yksin. Massatapahtumat eivät häntä kiinnosta. Hän lähtee seikkailumatkalle Etelä-Amerikkaan mieluiten yksin ja valitsee harrastuksekseen postimerkkeilyn mieluummin kuin joukkuepelin tai kuorolaulun. Toisin kuin suomalaiset yleensä, kanerva selviytyy kukkeasti myös pimeimmän ja kylmimmän ajan yli. Hänellä on sen sijaan taipumusta vetäytyä kuoreensa aurinkoisimpaan kesäaikaan. Mutta ne, jotka kanervan tuntevat, ovat jo tottuneet tähän.